Suomi Areena Pori 15.7.2011
tekijä: H.Lahtola  8. elokuuta 2011 kello 18:54
Suomi Areena Pori 15.7.2011
Teemakeskustelu Antinkatu 2 Pori
 
Paikalla keskustelemassa itseni lisäksi olivat:
 
Kauko Juhantalo Satakunnan sairaanhoitopiirin hallituksen puh.joht.
Juha Tuominen Johtava ylilääkäri Terveystalo konserni
Tuula Väätäinen kansanedustaja SDP
Lasse Männistö kansanedustaja Kokoomus
Anssi Joutsenlahti eduskunnan varapuhemies / kansanedustaja Perussuomalaiset
Antti Viitanen Novartis Finland Oy Toimitusjohtaja
 
Aihe:
Terveydenhuollon uudistus: pakkomuutos vai mahdollisuus?
1.    Millaista hoitoa suomalainen haluaa tulevaisuudessa?
2.    Millaista hoitoa on varaa tarjota?
3.    Kurotaanko julkisen talouden kestävyysvajetta kuntoon vippaamalla maksukykyiset yksityisen sektorin harteille?
4.    Miksi Suomi on Ruotsia jäljessä terveyspalveluiden saatavuudessa?
 
Minun kysymykseni oli rajoitettu ensimmäiseen aiheeseen eli millaista muutosta suomalainen potilas haluaa tulevaisuudessa.
Kerroin että kaikissa niissä yhteydenotoissa joita olen saanut on tullut esiin potilaiden toive saada yksilöllistä hoitoa ja kuntoutusta.
Tiedustelin muilta keskustelijoilta aluksi miten heidän mielestään voidaan taata se että valmiiksi rakennettu hoitosuunnitelma ja sen toteutus tulevaisuudessa reilun parin vuoden kuluttua voidaan toteuttaa ja taata ettei hoitoketjussa tule tietokatkosta kun kansalaisilla on täysi vapaus valita paikka josta hoitoa hakevat?
 
Vastauksena sain mm. kansanedustajan suunnasta ehdotuksia sähköisten potilastietojen käsittelyn kehittämisestä joihin vastaamassa olleet sairaanhoidon asiantuntijat antoivat osittain epäilevät kommenttinsa , koska heidän mielestään sähköinen potilastietojen käsittely ei heidän mukaansa toimi nykyisellään vielä niin hyvin että palvelisi edes nykytilannetta. Heidän mukaansa ihmisiä tullaan tarvitsemaan aina terveydenhuollossa tälläkin saralla.
Kysymykseni ”sohaisi” ilmeisesti muurahaispesää sillä se poiki yli 40minuuttia kestäneen keskustelun ja osittaisen ”kuittailunkin” vanhojen ja uusien sekä eri puolueiden entisten ja nykyisten kansanedustajien välillä., osittain harjautuen myös aiheesta.
Suunniteltu 5:den yliopistosairaalan keskitetty malli kävi esillä keskustelussa samoin kuin se
onko malli yleensäkään järkevä. Siis erikoissairaanhoidon keskittäminen muutamaan yksikköön..onko se kansalaisten tasa-arvoista palvelemista.
Puitiin myös sitä pitäisikö kansalaisten ottaa entistä enemmän vastuuta omaan terveydenhuoltoon osallistumisesta.
 
Tähän kohtaan keskustelua asetin lisäkysymyksenä kaikille vastaajille / keskustelijoille aiheen: Pitäisikö mielestänne Suomessa olla koko maan kattava ohjattu vertaistukijärjestelmä?
 
Kaikkien vastaajien suhtautuminen asiaan oli positiivinen. Korostettiin että järjestelmän rakentaminen ei kuitenkaan saisi tapahtua ns. ylhäältä alaspäin vaan päinvastoin , mutta valtion ja kuntien tukea asialle kuitenkin keskustelijat olivat valmiit omalta osaltaan tukemaan. Tätä siis kannattaa viedä eteenpäin ja tarkastella muidenkin yhdistysten ja järjestöjen sekä paikallisen terveydenhuollon yksiköiden kanssa yhdessä.
Koska ensimmäinen aihe tuntui olevan ns. ”kipeä” ja pitkän keskustelun aiheuttanut jäivät muut aiheet todella lyhyelle keskustelulle , sillä kokonaisaikaa keskustelulle oli varattu vain 1,5 tuntia.
Keskustelu venyi kuitenkin 2 tunnin mittaiseksi.
Mm. aihe maksukykyisten vippaamisesta yksityisen sektorin harteille ohitettiin melko nopsaan kuittaamalla että jos tällaista jossakin määrin olisi nyt havaittavissa niin näin ei saa olla jatkossa.. …kaikki poliittiset päättäjät tukivat yhteen ääneen julkisen terveydenhuollon osaa vaikka myönsivätkin että raha- ja henkilövaje on tosiasia kunnallisessa terveydenhuollossa.
Suomen ja Ruotsin eroja terveyspalveluiden saatavuudessa käytiin myös lävitse nopealla tahdilla.
Todettiin että Ruotsissa kolmas sektori eli esim. potilasyhdistykset ovat todella aktiivisesti mukana antamassa kommentteja terveydenhuollon linjanvedoissa ja että Ruotsissa terveydenhuollon määrärahajoen jako tapahtuu eritavalla kuin Suomessa. Siitä onko Ruotsin tapa ”se oikea” oltiin kahta mieltä keskustelijoiden keskuudessa riippuen puoluekannasta. Mutta siitä siis oltiin yhtä mieltä että Suomen nykyistä järjestelmää tulee muuttaa ja tehdä ns. suuri terveydenhuollon rakennemuutos niin itse hoitojen suunnittelussa kuin niiden rahoituksessa. Ja tutkimukseen sekä koulutukseen haluttiin lisävaroja.
Ja tuotiin myös useassa puheenvuorossa esiin se että 2014 potilaalla on vapaus päättää mistä hoitonsa hankkii ja kuka sen antaa..oli se sitten Suomen rajojen sisällä tai ulkomailla.
Poliitikkojen mielestä tämä toisi mahdollisuuden esim. ulkomailta tulevien potilaiden ”hoito businekseen” ..
Kunpa nyt saataisiin ensin edes ”oma pesä kuntoon!